Mulla on ikävä kaikkea mikä liittyy Suomeen . Kaipaan sitä vituttavaa kylmää ilmaa ja lunta mikä iskee aina talvisin maahan , täällä on vaan sadetta , mustaa ja taas lisää sadetta .
Kaipaan asioita mitä aina ennen tein . Mulla on ikävä niitä iltoja kun iskällä istuttiin kaikki kolme , minä , isä ja joona rivissä tietokoneilla , tv oli päällä ja isä oli just laittanu uuniin ilta palan . Tunsin olevani täydellisessä mielenrauhassa noina hetkinä . Olin ehkä jopa puhtaan onnellinen .
Täällä tuollaista onnen tunnetta en ole vielä saanut . Joo perhe on tosi mukava ja ne yrittää aina kysellä et onko mulla kaikki ok , kärsinkö koti ikävästä ja että jos haluan puhua asiasta niin ne kyllä ymmärtää.
Mutta eihän ne tietystikkään ymmärrä .
Mulla on ikävä mun kavereita , jopa koulua (halurulezz) ja niitä kylmiä aamuja kun me kaikki ympyrässä seisottiin ja jokku poltteli aamu kessujansa siinä . Täällä on kavereita juu , mutta ne ei anna mulle niitä samoja onnen hetkiä kun ne ihmiset jotka on kotona . Kyllä ne antaa mulle niitä onnenhetkiä kanssa mutta ne on vaan tosi erilaisia .
Joo ne sanoo että tää on nyt vaan yks vaihe , ja tää ikävä helpottaa kyllä .... mutta entä jos ei ?! En aijjo luovuttaa se tekisi minusta varsin naurettavan ja häpeällisen , itsehän tänne olen päättänyt lähteä . Mutta ei saa ymmärtää väärin , rakastan englantia , pidän ihmisistä ja kaikesta mitä täällä on , mutta se tunne paremmasta --- kodista on suomessa .
Englanti on mun toinen koti , oon aina tienny sen , mutta mikään ei voita sitä tunnetta kun palaa koti suomeen .... ja saa nähdä ne kaikki ihanat ihmiset ja tehdä niitä tiettyjä asioita mitä on aina tehny .
En haluaisi muuttua täällä ihan hirveesti , mutta oon huomannu jo joitakin muutoksia tapahtuvan . Pelottaa ajatus et millanen oon 7 kuukauden päästä .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti