Tänään jouduin sanoon jo heipat isälle ku se suuntaa muualle . Ei ollut kovin mieluinen homma se .
Tällä viikolla olen myöskin oppinut pakkaamisen kamaluuden .
Tuskaisia kiljahduksia ja muutamia ärrä päitä saatoin laittaa ilmoille kun rupesin matkalaukkua pakkaamaan . Siis kuinka voin pakata vuotta varten kevyesti ?
Mulla on tunneside mun vaatteisiin enkä jätä niitä tänne , ja sitten ne kengät mihin mä ne laitan ? Entäs käsilaukun ? Sehän on meinaan ihan varma etten rupee sitä EF kauheuslaukkua ympäri lontoon muotiympyröitä kantelemaan . Jos siitä laukusta muutettais väri ..... ja otettais pois se ISO VALKOINEN logo kummaltakin puolelta , voisin jopa pitääkkin . Loppujen lopuksi jos näin tehtäisiin olisi tämä keilauskassin näköinen kauhistus vain normaali laukku .
Tällä viikolla olen myöskin vain nähnyt kavereita ja kokenut erittäin oudoksi ajatuksen , että viikon päästä en palaakkaan enään Hatanpään lukion kauniisiin tiluksiin opettajia kiusaamaan vaan jatkan levittämään kauhua toiseen maahan .
Kyllä Kemian opettaja , jos luet tätä vaikken olekkaan siellä , kauhu palaa vuoden päästä.
Lisäksi , minuahan ei sitten kukaan tule lentokentälle saattamaan . Iskän kaveri minut ja Vilman ja hänen saattajansa sinne tiputtaa , mutta siinäpä se olikin . Onse varmaan kun kaikilla muilla on hirvee porukka tuomassa ja lähettämässä eteenpäin , mutta minä yksin siellä henggailen ja kattelen kun muut itkee . Nojaa Everything cant be perfect.
Nonjaa en tässä nyt varmaan ehkä ennen vaihto pääse jakamaan mieleni paradokseja , joten saatanpa jopa seuraavan kerran kirjoittaa Englannin niemimaalta (vaikkei se kaiken käsityksen mukaan olekkaan niemimaa)
Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti